Kasimir 13

Tänään meillä juhlitaan, sillä Kassu on päässyt miehen ikään. Kassu tuli meille heti pentuna, mutta silti se ehti seikkailla jo ennen sitä. Ryhmä rämä oli lähtenyt seikkailemaan ja saanut köniinsä naapurin lapinkoiralta. Reissusta muistona Kassulla on ilmeisesti jonkinasteisesta murtumasta johtuva lommo kallossa ja huonosti näkevä vasen silmä.

Kassun maailmaa ei moiset huonot kokemukset hetkauta, ei tuo ensimmäinen, eikä myöhemmin sattuneet. Kassu on sellainen oman tiensä kulkija, tehdään niinkuin parhaaksi nähdään ja mennään minne huvittaa. Kun haimme Kassun ja päästin sen pihassa autosta ulos, se lähti heti omille teilleen tutkimaan pihaa, eikä kulkenut vieraassa paikassa perässä niinkuin esimerkiksi Paisti.

Kun käytiin hakemassa Kassu, se ei ollut ensimmäinen pentu johon kiinnitin huomiota. Kassulla oli komea, tumma velipoika, mutta se oli menossa muualle ja isä oli valinnut ehkä hieman tylsänkin näköisen pennun meille tulevaksi. Ehkä paras näin, olisi ollut mahdollista, ettei siitä tummasta pennusta olisi kasvanut näin fiksua koiraa.

Skannerikuvat Kassusta pentuna

Pentuna Kassu vielä jaksoi tutkia muurahaispesiä ja kaivaa hullunkiilto silmissä rantaan kuoppaa, joka sitten täyttyi vedellä. Nuorena myös viitsittiin kaivaa myyränonkaloa loputtomiin, jos siellä vain oli haju. Sittemmin Kassu viisastui, eikä moiset turhuudet enää kiinnostaneet. Oravat ja fasaanitkin menettivät merkityksensä, kun Kassu huomasi ensimmäisten kiipeävän puuhun ja jälkimmäisten lähtevän lentoon.

Kassusta on paljon pieniä muistoja, jotka syystä tai toisesta lämmittävät mieltä. Kerran Kassu keräsi lenkillä valtavan rähinän vastaantuleville koirille ja minä pikkuinen harasin kaikilla voimilla vastaan. Vastaantulijat huikkasivat, että menevät tähän risteykseen odottamaan että päästään ohitse. Se oli ehkä se ainut kerta, kun Kassu sai sellaisen kohtauksen. Muitakin kertaluonteisia edesottamuksia oli, kerran Kassu lähti kyläilemään minun mummulle ja vaarille. Mentiin sisään ja päästettiin irti. Kassu sutii itsensä vauhtiin ja loikkaa rivitaloasunnon toisessa päässä olevalle ruokapöydälle, joka onneksi oli tyhjänä. Sitä en tiedä, mikä ajatuskatkos koiralle tuli.

Nuorena herrana Kassu oli intohimoinen varas. Yksi vastapaistettu piknikpaisti ryövättiin pöydältä, tosin äiti sai Kassun kiinni itseteossa ja kertoi niin tehokkaasti pöydältä varastamisen olevan kiellettyä, ettei toista kertaa ole tarvinnut muistuttaa. Yhtenä vuonna haukkujen kesäleirillä Kassu kävi tyhjentämässä kanssaleireilijän repusta eväskeksit. Karkurireissujen päätteeksi Kassu sai aina saalista, kerran se juoksi kotiin puolikas reikäleipä suussaan.

Aina ei ollut Kassun kanssa helppoa, se karkaili ja veti hihnassa (toisin kuin valjaissa, puoliksi vetokoira ei suostunut vetämään yhtään valjaat päällä) ja totteli silloin kuin huvittaa. Kaikesta siitä huolimatta Kassusta kasvoi varsin upea ilmestys. Niin fiksua ja tervepäistä (tervettä ja hyvännäköistä, hyväkäytöksistä...) saa hakea ja hakea. Koulutuksellisista vaikeuksista saavutettiin vanhemmalla iällä suuria, Kassu nousi agilityssä kakkosluokkaan ja sai tokossakin avoimesta luokasta ykköstuloksen. Tarkemmin kun ajattelee, nuoren Kassun kanssa se olisi ollut silkka mahdottomuus.

Aika kultaa muistoja ja saa unohtamaan vaikeudet. Kävisin ne kaikki silti uudelleen läpi, jos niiden alta kuoriutuisi toinen yhtä mahtava toveri. Kassu on kiistatta maailman paras koira.

Muistelevissa tunnelmissa toivotan 13-vuotiaalle Kassulle paljon onnea ja pitkää ikää!

Kehikko ensi vuodelle

No niin, jos sitä laittaisi ylös tavoitetta, jota kohden pyrkiä koiraharrastuksessa.

Aloitetaan vanhuspuolesta, Kassu pyritään pitämään virkeänä ja vetreänä. Oon pyrkinyt katsomaan, että Kassu juoksisi edes muutaman metrin päivässä ja se on ehkä hyvä tavoite ensi vuodellekin. Tuskinpa Kassun kanssa tulee tehtyä muuta.

Paistin kanssa perinteiset, SM-kisoihin osallistuminen ja seuraavan vuoden nollien keräämisen aloittelu. Hyppysertiäkin metsästetään, mutta ennen sitä täytyisi saada kuntoon ne tässä tekstissä mainitut seikat. Ehkä se suurin tavoite onkin enemmän treeni-, kuin kisapuolella.

Vattu nousee kolmosiin ja aloittaa syksyllä SM-nollajahdin. Muutoin pidetään tavoitteet aiemmin linkitetyn tekstin asioissa. Voisipa sitä sen lisäksi käydä yksissä näyttelyissä, ehkä.

Molemmille yhteisenä tavoitteena olkoon terveys ja tottelevaisuus: mukava olo.

Minä treenaan itseni kuntoon ja lopetan  vähennän laiskottelua. Teen jotain tavoitteiden täyttymisen eteen.

Tämän ikivanhan kuvan saattelemana toivotan vauhdikasta vuotta 2014!

Katsaus menneeseen

Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun voi koota yhteen vuoden kommellukset. Tämäkään vuosi ei mennyt niin kuin suunnitelmiin oli kirjattu, mutta eteenpäin tarvotaan edelleen. Mitä sitten pitikään tänä vuonna tehdä ja mitä oikeasti tapahtui?

Kassun ja Santerin kanssa piti elellä tavallista elämää ja pitää mieli virkeänä.

Santerin virkeys ei riittänyt tälle vuodelle ja Sam siirtyi vehreämmille agilitykentille heti tammikuun puolivälissä. Tiedä sitten minkä hetkellisen paluun pappa on tehnyt, kun selvästi on lenkeillä mukana ollut viime aikoina, yhtä lailla kuin unissakin.

Kassu on elellyt tavallista elämää, mieli virkeänä ja ruumis laiskana. Yksi tokokoe käytiin höntsäilemässä, siinä on vuoden harrasteet Kassun osalta. Ruumiin laiskuudesta - alkuvuodesta Kassu katosi lumihankirämpimisen alkuvaiheilla ja löytyi lenkin jälkeen autolta odottamasta, oli päättänyt palata lepäämään. Juosta ei viitsitä, ellei ole ruokaa odottamassa ja tarhaan mennään heti ruoan jälkeen, mahdollisesti jopa kupin kanssa. Kassun näkö ja kuulo on heikentynyt. Jos huutaa Vattua, niin Kassu tulee luokse, mutta vain jos huutaa, puheäänellä totellaan vain omaa nimeä, jos huvittaa.

Paistin tavoitteena oli käydä SM-kisoissa, valioitua ja saada hyppyserti. Tehty, tehty ja tehty: kerrankin! Täsmätreenit sen sijaan on jääneet tekemättä. Paisti pärjäsi kisoissa tänä vuonna hyvin, palkinnoilla ollaan oltu meidän normaaliin tasoon nähden monesti ja SM-nollatkin on ollut jo pitemmän aikaa koossa. Rotumestaruus pysyi edelleen meidän hallussamme.


Vattu kaipasi tälle vuotta itsevarmuutta asioihin. Jonkinlainen itseluottamus koiralta löytyy, kun luonnetestistä päästiin läpi 186 pisteellä. Agilityssä noustiin kakkosiin japsimestaruuksissa ja saatiin myöhemmin syksyllä kaksi LUVA-nollaakin. Tekemistä vielä riittää, mutta alku on hyvä.

Minä taas en saavuttanut mitään tavoitteistani. Omalta osalta kevät meni päin kuusia ja honkia: Helmikuussa päästin itseni ylikuntoon ja itkin kahdenkymmenen minuutin lenkin lopulla, kun en olisi jaksanut kävellä kotiin asti. Enkä oppinut siitä, vaan poltin itseni vielä pahemmin loppuun, niin että makasin kesäkuussa kaksi viikkoa, enkä jaksanut siirtyä kuin sängystä sohvalle nukkumaan. Loppukesästä otin sitten viiden viikon loman ja sen jälkeen on taas elämä alkanut mennä oikeille urille.


Tämän vuoden tavoitteet täyttyi kaikesta huolimatta hienosti ja joiltain osin ne on jopa ylitettykin. Pikakelauksella katsottuna harrastusvuosi on ollut meille suosiollinen. Kun päästään joulutohinasta, alan miettiä vuotta 2014.

Mitä pitäisi treenata (muttei kuitenkaan viitsitä)

Olen tässä lukuisten kisa- ja treenitilanteiden lomassa kerännyt päähäni listaa siitä, mitkä kaikki asiat pitäisi saada kuntoon. Sitten tekosyiden saattelemana olen jättänyt kaikki asiat sinne listalle ja antanut sen kasvaa ja kasvaa ja kasvaa...

Onhan se kamalaa, kun kentälle olisi niin pitkä matka, eikä sinne yksin saisi esimerkiksi kontaktiesteitä kannettua...
Kyllähän sitä kotonakin treenaisi, jos ei-treenattavat koirat pitäisi päänsä kiinni, tai joku olisi auttamassa ja pitämässä ne suut supussa...
Ulkona on pimeää, märkää, kylmää tai kuumaa...
Ja niin edelleen.

Siispä - jotta joskus voisi kuvitella tekevänsä asioille oikeasti jotain (eikä tarvitsisi jatkuvasti ajatella sitä kaikkea) - kerään tähän pienen listan näistä ongelmista.

• Kontaktit
• Itsenäinen suoritus sijainnista riippumatta
• Nopeus 
• Varmuus
•  Kepit
• Itsenäinen suoritus sijainnista riippumatta
• Nopeus
• Varmuus, etenkin Vatun kanssa
•  Estevarmuus ja eteneminen
• Paisti on ollut hyvin estehakuinen ja etenevä, mutta suurimman osan ajasta pärjää parhaiten kovaa koiran kanssa juosten, joten vähän on päässyt jäämään harjoituksista pois
• Pitäisi harjoitella se hyvä hallinta myös silloin, kun koira etenee nopeasti kauempana, eli siis opetella ohjaamaan paremmin...
•  Kunto
• Molemmilla (ja minulla) on ihan hyvä kunto, mutta haluaisin vielä enemmän.
• Pitäisi keskittyä välillä muuhunkin kuin peruskuntoon, pitäisi olla välillä enemmän nopeutta ja lihastreeniä. Lumihangessa kenties, jos sellaista osaksemme saadaan
• Käännökset
• Oma ohjaus eniten siis
• Reagointi hallintakäskyihin
• Nopeus

Nyt on sellainen tunne, että listalta unohtui paljon asioita, mutta riittäähän näidenkin kanssa puuhaa tylsiin iltoihin. Onneksi nämä ovat sellaisia, että kun yksi alkaa sujumaan paremmin, vaikuttaa se myös muihin. Ehkä sitten huomenna... ;)

Kuopion hyppelyt

9.11. vietettiin pitkä - ja varsin menestyksekäs, päivä Kuopiossa Rauno Virran radoilla. Näin alkuun pitää onnitella matkaseuraa, Kira aloitti kisauransa nollalla ja Miska jatkoi nollienkeräystä kakkosissa.

Vattu meni ihan hyvin, niinkuin sen voisi olettaa tällä hetkellä menevän kisoissa. Ensimmäisenä oli hyppyrata, jolla ei ollut mitään ihmeellistä. Paitsi, että Vattu nousi lähdössä, mutta pysähtyi kyllä odottamaan mulkaisulla. Tuloksena nolla ajalla 33,04 (-9,96, nopeus 4,48m/s), sijoitus 2. sekä LUVA.

Toisena agirata, jolta niin ikään kakkossijan nolla aikaan 41,48 (-9,52, nopeus 3,95m/s). LUVA myös tältä radalta. Hienoisia puutteita löytyy ohjauksesta, sekä koirasta. Mokomakin pentu hidasti puomilla kyllä oikein mallikkaasti, mutta pysähtymisestä ei ollut tietoakaan. Kepeille meno sujui hienosti.

Kolmas agirata mentiin keppivitosella lähes loppuun asti. Kepeille meno oli sama kuin edelliselläkin radalla, mutta jäin itse toiselle puolen. Oliko sitten oma sijoittautuminen vähän pielessä, vai mikä iski. Ainakin videolta katsottuna näyttää, että seison tiellä, mutta silloin luulisin Vatun aloittavan väärältä puolen, eikä juoksevan kakkosväliin.

Keinua ennen oleva käännös valui hiukan pitkäksi, se on melko harvinaista Vatulle: pitää ottaa ohjelmistoon kaiken muun lisäksi myös käännöksiä pitkien juoksupätkien jälkeen. Hylkäsin tämän radan puomilla, kun Vattu valui samalla lailla kuin edellisellä radalla. Koitettiin uudestaan ja lähdettiin menemään.

Videoilta näkee, kuinka Vattu välillä edelleen kyselee mitä pitäisi tehdä. Omasta mielestä se on kuitenkin vähentynyt. Vatun ilme on aika mainio, kun saan ohjauksen osumaan nappiin: ai tuolla on seuraava este, sinne siis! Kolmosradan videolla, keppien jälkeisen hyppysarjan käännöksellä, sen näkee ehkä parhaiten. (Kauhea lausehirviö, miten sen muka toisin ilmaisisi?) 

186 p.

27.10. ajeltiin Orivedelle luonnetestiin Vatun (ja harrastuskavereiden koirien) kanssa. Tuomareina tässä koitoksessa toimi Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Vattu oli viikonlopun viimeinen koira ja siinä vaiheessa päivää jo varsin kypsä autossa odotteluun, ainakin äänestä päätellen. Testiin kävellessä kuulin huvittuneen kuuloista ääntä tuomareiden suunnalta. Minkä sille voi, hurja ja vaarallisen oloinen koirahan tuo on.

Leikkiminen - keppi ei ollut kovin kiva, kyllä sen suuhun pystyi silti ottamaan. Seuraava lelu, patukka ei ollut sen mukavampi, mutta solmuletin Vattu jo kelpuutti ja repikin ihan mukavasti tuomarin kanssa.

Kelkka - Ensin Vattu oli omissa ajatuksissaan, eikä huomannut lähestyvää vekotinta heti. Nähtyään sen, alkoi haukku. Melko lähelle kelkka pääsi niin, että Vattu tyytyi olemaan joko vierellä tai ihan takanani. Pari viimeistä metriä Vattu koitti päästä kauemmaksi kelkasta. Pysähtymisen jälkeen Vatulla meni hetki aikaa ennen kuin kävi haistelemassa - tätä ensimmäistä haistelua tuomarit eivät huomanneet vaan laittoivat minut kiertämään myös toiselle puolen, jossa Vattu kävi tutustumaan enemmän. Häntä ei laskenut koko osion aikana.

Hyökkäys - Vattu haukkui edessäni kunnes tuomari oli muutaman metrin päässä. Silloin Vattu siirtyi hieman taakseni ja jatkoi räkytystään sieltä. Kun hyökkääjä poistui, Vattu siirtyi takaisin eteeni. Toisella, ystävällisellä lähestymisellä siirtyi taas taakseni, mutta tunki heti tuomarin syliin, kun alkoi kuulumaan mukavia sanoja. Vattu lähti ongelmitta tuomarin matkaan. Tässä osiossa häntä laski - kun koira pelästyi perässä tulevaa hihnaa luoksetulon aikana.

Yllätys ja tynnyri - Meinasin liukastua juuri ennen sateenvarjoa. Varjon auettua Vattu loikkasi taaksepäin kiljahduksen kera. Pari kertaa vilkaisi taakseen, mutta jatkoi matkaa nätisti. Paluussa meni nurkan taakse ennen minua ja ihan seinän viertä. Tynnyriä vilkaisi ja väisti alta pois, ei muuta reaktiota.

Pimeä huone - Vattu hengaili tuomareiden kanssa hetken ja tutki huoneen "väärää puolta", kunnes sai hajun ja tuli nenä pystyssä luokseni. Tuomarit sanoivat, että pennun suoritus pimeässä huoneessa taisi olla viikonlopun paras.

Seinähyökkäys - haukkui taas paikallaan melko pitkään. Vähän koitti peruuttaa, kun tuomari tuli lähemmäksi. Viimeinen ilme videolla ennen hyökkäyksen loppua oli sellainen "et anna vaihtoehtoa, kohta saatan suuttua". Hyökkääjä oli taas kiva, kun tuli silittelemään. Vattu ei vaikuttanut hirveän ahdistuneelta, kun palasin takaisin: odotti rapsutukset loppuun ja tuli sitten katsomaan minua.

Laukaukset - Ei reaktiota

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton (kuulemma lähellä +2, olisi pitänyt puolustaa itseään aavistus pidempään)
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +2 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Hyväksytty, 186 pistettä

Tuomareiden sanoin, Vattu oli mukana huvipuistomeiningillä, ei mikään tuntunut vaikuttavan. Häntä ylhäällä koko ajan. Vattu oli kuulemma positiivinen yllätys asenteensa ja hiljaisuutensa kanssa. Tämä oli hauska kokemus.

Vire katossa Lahdessa

19.10. kisattiin Paistin kanssa Lahdessa Henri Luomalan radalla. Paisti meni koko päivän hienosti ja asenteella.

Ensimmäisen radan mokasin minä. Typerästi hidastin vauhtini keppien lopussa enkä tasaisesti koko keppien aikana. Paisti lopetti pujottelun siihen ja korjauksen takia olin väärässä paikassa ja väärässä asennossa jatkoa varten ja Paisti hyppäsi väärälle esteelle. Loppurata oli hyvä.

Toiselta radalta tuli nolla (viimeinen SM-mallinen) aikaan 39,10 (-8,9), sijoitus 6. Sinänsä typerä nolla, koska olisin pystynyt paljon parempaan. Heti alussa peitin keppien sisäänmenon ja Paisti kiersi pidemmän reitin kuin oli tarpeen. Puomin jälkeisessä käännöksessä en hakenut putken päästä vaan huutelin kauempaa, mikä pidensi kaarta siinä vaiheessa. Paisti ei pysähtynyt A:n kontaktille, joten seuraavassa ohjauksessa jättäydyin jälkeen ja lopetin ohjaamisenkin. Loppusuora meni hienosti!

No, nolla se oli kuitenkin, mutta parannettavaa jäi melkoisesti. Noista kolmesta mainitsemastani kohdasta olisi saanut kepeästi useita sekunteja lisää pois.

Kolmas rata oli huomattavasti parempi kuin keskimmäinen. Paisti kulki hienosti ja minä ohjasin hienosti. Unohdetaan alussa pieni kierros A-esteelle päin, radalla tilanne tosin näytti pahemmalta kuin videolla. Paisti pysähtyi A:n kontaktille, tosin vaihtoehdot olivat vähissä kun seisoin edessä. Puomilla taas jäin liian lähelle puomin päätä varmistelemaan, vaikka olisi pitänyt olla edempänä. Ei Paisti voi tehdä oikein, jos en luota siihen, että se niin tekee. Pysähdys ei ollut kovin hyvä ja koska olin väärässä kohtaa en saanut Paistia kääntymään hieman vaikeammassa kulmassa olleelle hypylle. Hylky tuli, mutta rata oli hyvä.